"Koira on minulle kaikkeni älkää herjatko tai kohdelko kaltoin koiraani milloinkaan tai saatte minut vastaan"  voisi olla lause suoraan nuoren naisen suusta. Koirasyndrooma on kuin tauti jonkun puuttuvan asian paikkaamisesta, toki en yleistä tätä pelkästään naisiin kohdistuvaksi mutta useimmiten näin on. Koiran omistaminen on hieno asia, ainakin minun mielestäni ja se on hyvä lemmikki ja liikuttaja parhaasta päästä kun muistaa että se on eläin eikä ihminen. Siinä vaiheessa kun koira alkaa mennä ihmisen edelle ja usein koiraa verrataan lapseen joka minun mielestä ei pidä ollenkaan paikkaansa! Kun koiraan satsataan enemmän kuin omaan perheeseen tai omaan hyvinvointiin, pitäisi jo tilata ammattiauttaja paikalle. Lemmikki tietenkin voi korvata osittain jonkun puuttuvan asian elämässä kuten lapsettomuus tai lapsista kieltäytyjän joita on kokoajan enevän määrin ja voi sitä poloista miestä joka astuu suhteeseen koiranaisen kanssa ja joutuu kahden tulen väliin. Joissakin tapauksissa koirista pidetään hyvä huoli ja kämppää ei siivota laisinkaan ja kun naapurit valittaa koirasta, niin se naapuri on hullu ja täysin pimeä, mikään ei ole koiran vika tai oikeastaan omistajan koska omistaja vastaa lemmikistään. Suurimmassa osassa kumminkin koiraa pidetään koirana terveellä pohjalla kuten kuuluukin pitää, johon kuuluu hyvä huolenpito lemmikistään.